Voiko lippukuntien yhdistäminen olla ratkaisu yhä useampaa lippukuntaa piinaavaan jäsenpulaan?
Vuosien mittaan jäsenmäärä on kääntynyt monissa lippukunnissa itsepäisesti laskuun hyvistä yrityksistä huolimatta. Tekijöitä on yhä vaikeampi löytää ja putkivartiot, joissa koko ikäluokka toimii yhdessä ryhmässä, ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Kasvuun liittyviin ikuisuuskysymyksiin on keksitty lukuisia vastauksia, joista yhtä moni lippukuntatoimija miettii parhaillaan.
Samalla alueella toimivien lippukuntien yhdistäminen yhdeksi lippukunnaksi on yksi mahdollinen ratkaisu kasvun haasteisiin. Eräs esimerkki on Porin alueella toimivat lippukunnat Teljän Tuikkeet ja Väinän Vartijat. Molempia lippukuntia piinasi pitkään johtajapula, johon ratkaisuksi perustettiin sekalaumoja, jonka lisäksi monet johtajat ryhtyivät toimimaan molemmissa lippukunnissa. Kun lippukunnat joutuivat väistötilaan, alkoi yhteistoiminta toden teolla. Lopulta kirkolle päätettiin remontoida vain yksi yhteinen kolo eikä johtajien lippukunnalla ollut enää merkitystä. Virallista yhdistymistä alettiin pohtia, kun muutama vuosi takaperin Teljän Tuikkeille ei löytynyt ketään, joka olisi voinut hypätä lippukunnanjohtajan saappaisiin. Nopean sääntömuutoksen jälkeen lippukunnille valittiin ensimmäinen yhteinen lippukunnanjohtaja ja nykyään myös johtajaneuvosto on yhteinen.
Polku lippukuntien yhdistymiseen on aina erilainen ja siihen mahtuu varmasti useita esteitä ja haasteita. Usein kysymyksiä herää esimerkiksi yhteislippukunnan nimestä ja käytännöistä. Lisäksi monille lippukunnille yhdistyminen tarkoittaa sekalippukunnaksi muuttumista. Näitä kysymyksiä pohdittiin myös Teljän Tuikkeiden ja Väinän Vartioiden tapauksessa, sillä kummallakin lippukunnalla on omat vuosikymmeniä vanhat perinteet ja kuten sisaruksilla yleensäkin, myös pientä nahistelua ja kilpailua keskenään. Yhdistyville lippukunnille saattaa herätä kysymyksiä myös siitä, miten pienille partiolaisille selitetään tilanteen vaativa muutos ja kuinka he suhtautuvat kaikkeen uuteen. Kaikki suhtautuvat tunnetusti uuteen hiukan epäileväisesti ja haluavat viimeiseen asti pysytellä mukavuusalueellamme, tässä tapauksessa vanhassa lippukunnassa.
Väinän Vartioiden ja Teljän Tuikkeiden yhdistymistoimikunnan puheenjohtaja kertoo, että ennen yhdistymistä lippukunnat kysyivät mielipidettä asiasta jäseniltään ja näiden huoltajilta sekä pitivät aiheesta keskustelutilaisuuden. Näiden pohjalta lippukunnat huomasivat, että yhdistymistä ei vastustettu lainkaan. Tästä voidaan huomata, kuinka avoin keskustelu ja osallistaminen johtavat usein parhaimpaan lopputulokseen.
Kummallakin lippukunnalla on omat vuosikymmeniä vanhat perinteet ja kuten sisaruksilla yleensäkin, myös pientä nahistelua ja kilpailua keskenään.
Varsinainen työ alkaa kuitenkin vasta yhdistymispäätöksen jälkeen. On kirjoitettava uudet säännöt, mietittävä miten lippukuntien avustuksille käy, purettava toinen lippukunta ja mietittävä omaisuuksien jakoa. Lisäksi on paljon muuta, ei niin hallinnollista tehtävää, kuten uuden lipun ja huivimerkin suunnittelu. Vaikka työtä on paljon ja sopeutuminen saattaa kestää, uskovat Teljän Tuikkeet ja Väinän Vartijat, että heillä on syksyllä uusi yhteinen lippukunta.
Sopeutuminen uuteen lippukuntaan voi aluksi tuntua vaikealta, mutta lippukuntien jäsenet uskovat, että uudet partiolaispolvet auttavat vanhojakin kotiutumaan yhteiseen lippukuntaan. Tämä on varmasti totta, sillä uusien ikäluokkien ja partiotoiminnan jatkuvuuden takia yhdistymiseen usein ryhdytäänkin. Kun kolo on taas täynnä sudenpentujen hälinää, voi tuntea uusien, yhdistymisen mukana tulleiden, tuulien puhaltavan elinvoimaa lippukuntaan.
