Monille lippukunnille tarpojaikäkausi on ikäkausista hankalin ja jo tarpojaikäisten pitäminen mukana toiminnassa voi olla hankalaa. Vaakun Vartijat -lippukunnassa tarpojien määrää on saatu kuitenkin lisättyä.
Kun jäsenhankintaa suunnitellaan, huomio keskittyy usein sudenpentuihin. Vanhemmissa ikäkausissa lippukunnalla voi olla paljonkin työtä jo siinä, että ryhmäkoko ei dramaattisesti pienene, joten uusien jäsenten hankintaa ei juuri ehditä ajatella. Paattislaisessa lippukunnassa tarpojarekry on kuitenkin onnistunut yli odotusten. Vaakun Vartijoiden tarpojajohtajat kertoivat Repolaiselle tekstiviestitse miten uusia tarpojia saatiin lippukuntaan ja antavat vinkkinsä tarpojaikäkauden kanssa kipuileville lippukunnille.
Kaverille kans
Salla Mäki ja Nella Mäkinen aloittivat nykyisen tarpojaryhmä Haukkojen kanssa, kun nämä olivat seikkailijoita. Neljä vuotta sitten ryhmässä oli kuudesta kahdeksaan aktiivista lasta. Nyt aktiivisia tarpojia on kuusitoista, joten määrä on kaksinkertaistunut. Mukaan on tullut myös kolmas johtaja, Nelli Palmuharju.
Laajentuminen lähti liikkeelle hyvin yksinkertaisesta ideasta. Pyydetään nuoria tuomaan kaverinsa mukaan kokoukseen.
– Aluksi kannustimme kaikkia tuomaan kaveritkin kokeilemaan, ja sillä saatiinkin hyvin porukkaa mukaan. Sama toimintatapa on jatkunut itsestään, ja sana ryhmästämme on levinnyt tehokkaasti, Mäki ja Mäkinen kertovat.
Laajentuminen on ollut jopa toivottua suurempaa. Vaakun Vartijat on kohdannut niin sanotun positiivisen ongelman, sillä halukkaita tarpojia on enemmän kuin mihin oli osattu valmistautua.
– Linjamme on syksystä asti epävirallisesti ollut se, että ryhmä on täynnä. Kuitenkin senkin jälkeen moni on tullut suoraan kokoukseen kokeilemaan kaverin mukana, ja olemme päättäneet ottaa kaikki halukkaat mukaan, johtajat myöntävät.
Kokouksissa ryhmä tekee perinteistä partiotoimintaa, kuten köytöksiä, ensiapua ja suunnistusta. Silloin tällöin mukaan mahtuu myös uusia innovaatioita. Partiossa tarpojat ovat päässeet esimerkiksi pelaamaan kokkisotaa ja ratkaisemaan itse tehdyn pakohuonepelin.
Tarpojaohjelmaa tarpojille
Mutta missä Vaakun Vartioissa on onnistuttu, jotta tarpojat tungeksivat mukaan? Haukkojen johtajien filosofiana on ollut pelkkien partio-ohjelman mukaisten aktiviteettien lisäksi järjestää myös vapaampaa ohjelmaa.
– Meidän nähdäksemme siis parasta olisi pitää toiminta saavutettavana ja hyvin kohdennettuna tarpojille, Mäkinen ja Mäki tiivistävät.
Toiminnansuunnittelua johtajat eivät ole halunneet tehdä liian tarkasti vain omien ajatustensa pohjalta. Toimintasuunnitelmaan on jätetty tyhjiä kertoja, joiden ohjelman tarpojat ovat itse päässeet täyttämään haluamillaan aktiviteeteilla tarpojaohjelmasta.
Mäki ja Mäkinen ottavat myös itse osan kunniasta, sillä he uskovat johtajilla olevan suuri merkitys tarpojille. He ovat itse kiinnostuneita ryhmästä ja sen jäsenistä ja ovat motivoituneita tarjoamaan heille mieluisaa tekemistä — partioaatteen mielessä pitäen.
– Johtajien on hyvä olla perillä siitä, minkälaista tarpojien elämä partion ulkopuolellakin on. Luottamus syntyy molemmin puolin, kun johtajat nähdään enemmän kavereina ja roolimalleina, tarpojajohtajat julistavat.
Suuri ryhmä tuo mukanaan myös joitain ongelmia. Ryhmää johtaessaan Mäki ja Mäkinen ovat huomanneet porukoitumista. Tätä on pyritty ratkaisemaan hyvällä tasapainolla pienempiin ryhmiin jakautumisessa. Johtajien ei aina tarvitse päättää kuka toimii kenenkin kanssa, vaan joskus saa tehdä yhdessä parhaan kaverin kanssa. Toisinaan taas pitää saada hommat hoitumaan kenen tahansa kanssa, jos johtaja päättää samaan ryhmään pistää.
