Vältä partiouupumus

Aina ei tarvitse olla valmiina, vaan partiolaisenkin on osattava pyytää apua ja palautua.

Samoajien ryhmänohjaajakoulutus on siirtymä partioharrastuksesta vapaaehtoistyöhön, jonka jälkeen partiolainen on valmis ensimmäiseen pestiinsä ryhmänjohtajana. Monissa herää halu ryhtyä aina seuraavaksi suurempiin pesteihin, mutta niissä saatu vastuu harvemmin tulee yksin, vaan tuo mukanaan painetta ja stressiä.

Oma-aloitteisuutta odotetaan myös opinnoissa, töissä ja arjessa muutenkin, korkeakouluun päästessä entistä enemmän. Toisen asteen opinnoissa ponnistellaan opinnäytetyön ja ylioppilaskokeiden eteen samalla, kun moni partiolainen siirtyy isompien pestien pariin. Kun sekä opinnoissa että harrastuksessa tavoitellaan loistavia suorituksia, huvi uhkaa loppua molemmista ja nuori saattaa huomata jaksamisensa ehtyneen.

Loppuunpalamisen mekanismit tunnetaan

–Tavallista uupumisherkempiä ovat tunnolliset ja ylisitoutuneet, työpsykologian dosentti Anne Mäkikangas kertoo Juha Riihimäen kirjoittamassa haastattelussa Minä väitän: Uupunut ei ole välttämättä väsynyt (hs.fi). Uupumiselle altistavat Mäkikankaan mukaan myös perfektionismi ja pessimistinen näkemys arkeen.

Mäkikankaan vuoden 2020 tutkimuksessa havaittiin kaksi työuupumuksen kehityspolkua: omien kykyjen epäily voi ruokkia väsymykseen johtavaa kyynistymistä tai väsymys voi aiheuttaa kielteisyyttä työssä ja työn merkityksellisyydentunteen katoamista. Partio ei ole palkkatyötä, mutta työssä uupumisen mekanismit pätevät siihenkin. Monella on myös partioon samanlainen tunneside kuin työntekijällä uraansa.

Uupumusta voi ehkäistä

Uupumuksen tuntee: pestit eivät jaksa innostaa kuin ennen, kyynisyys saa oman panoksen näyttämään tyhjänpäiväiseltä ja arjesta palautuminen on vaivalloista. Läheiset voivat tunnistaa uupuneen jatkuvasta huonotuulisuudesta ja siitä, ettei ystävien näkemiseen riitä aikaa muiden kiireiden takia enää kuin ennen, Mäkikangas neuvoo. Vaikeaan uupumustilaan auttaa vain pitkä sairausloma, joten tärkeintä on uupumuksen ennaltaehkäisy.

Mäkikangas ohjeistaa, että työpaikkojen, joiden vastineita ovat partiossa esimerkiksi jaostot, lippukunnat ja leiriorganisaatiot, tehokkaimpia keinoja ehkäistä uupumusta on luottamuksen edistäminen työympäristössä. Lisäksi koko yhteisölle on annettava yhtä hyvät mahdollisuudet kertoa omasta hyvinvoinnista muille. Yksilön on tärkeää tarkkailla omaa hyvinvointiaan ja uskaltaa ryhtyä toimiin, jos aika ja energia eivät tunnu enää riittävän pesteissä toimimiseen.

Apua ja tukea pestiin

Pestiin voi huomata kaipaavansa apua vaikkapa ajanpuutteen vuoksi, jos innostus tuntuu ehtyvän tai jos ei tiedä, mitä pestissä pitäisi tehdä, kertoo Lounais-Suomen Partiopiirin aikuis- ja luottisryhmän Sanna Tamminen. Piiriluottikset saavat neuvoja ja tukea jaostonsa tai ryhmänsä puheenjohtajalta tai omalta pestaajaltaan. Lippukuntapestissä kannattaa olla yhteydessä omaan pestaajaan tai pestijohtajaan.

–Samoaja- tai vaeltajaikäisellä tulisi olla ryhmässä aina aikuinen tuki, jonka puoleen voi koska vain kääntyä, Tamminen jatkaa. Aikuisen tuen pestille on valmis pestikuvaus, joten se on helppo ottaa käyttöön. Tamminen muistuttaa myös paripestin mahdollisuudesta. Jos tuntuu, ettei pestiä pysty hoitamaan yksin, mutta intoa riittää silti, pestin tehtäviä voi jakaa kaverin kanssa. Ratkaisuja on helpompaa löytää yhdessä pohtien ja lisäksi parin kanssa on hauskempi tehdä hommia. Jos tietää, että pestin joutuu jättämään kesken, siitä täytyy kertoa lippukunnan pestijohtajalle tai oman ryhmän tai jaoston puheenjohtajalle heti, kun mahdollista. Näin pestatulle voidaan löytää nopeasti seuraaja. Pestiin haettaessa kerrotaan aina, miten pitkästä pestistä on kyse ja Tamminen kehottaakin pohtimaan omia sitoutumismahdollisuuksia jo ennen pestiin hakemista.