Aloitin partion seitsemänvuotiaana ja partiourani eteni 18-vuotiaaksi asti perinteiseen tapaan. Aluksi olin sudari, sitten vartiolainen, tarpoja ja samoaja. 16-vuotiaana aloin johtaa lippukuntamme yhtä tarpojaryhmää yhdessä kahden kaverini kanssa. Tarpojien johtaminen oli ihan hauskaa pienen ikäeron ja kavereiden avun takia, mutta kahden vuoden jälkeen olin iloinen, etten enää ollut vastuussa ryhmästä.
Samoajaryhmämme toiminnan päättyessä pari kaveriani lopetti partion, ja itsekin olin varma, että partiourani päättyisi pian. Tuntui, ettei partiolla ollut minulle enää mitään annettavaa. En halunnut olla mukana viikkotoiminnassa ryhmänjohtajana, enkä tiennyt, mitä muita vaihtoehtoja minulla olisi ollut.
Kävin kuitenkin vielä pj-kurssin, kun sitä minulle ehdotettiin, ja sillä tavalla pysyin mukana partiossa vielä vuoden. Ajattelin koko ajan, että kurssin jälkeen lopetan partion. Samoihin aikoihin eräs lippukuntamme jäsen kysyi, haluaisinko mukaan tekemään piirilehteä. Tarjous kuulosti mielenkiintoiselta, ja niin päädyin Repolaisen toimittajaksi.
En koskaan ehtinyt lopettaa partiota. Olen edelleen mukana Repolaisen tiimissä, ja lisäksi toimin lippukuntalehtemme päätoimittajana. Matkan varrelle on mahtunut myös muutama pesti leirien ja erilaisten tapahtumien parissa. Kaikkiin niihin olen päätynyt sattumalta, kun joku on kysynyt, tulenko mukaan. Eikä aikuisiän partioelämäni ole ollut pelkkää työntekoa. Olen myös osallistunut nuotioiltoihin, retkille ja vaelluksille yhdessä lippukuntani jäsenten kanssa, eikä ketään ole haitannut, vaikka en johda ryhmää kuten he.
Aina sanotaan, että viikkotoiminnan vetäjät ovat partion suola. Ilman heitä partiota ei olisi. Se on totta, mutta partio on myös paljon enemmän. Partiossa tarvitaan niin viestijöitä, muonittajia kuin taloushallinnon ammattilaisiakin. Jos heitä ei olisi, partio ei toimisi niin hyvin kuin olemme tottuneet sen toimivan. Partiossa kaikki voivat hyödyntää omia taitojaan ja toteuttaa kutsumuksiaan partion hyväksi. Sillä tavalla tämä järjestö toimii parhaiten.
Jos olet väsynyt viikkotoimintaan, älä lopeta partiota kokonaan ihan vielä. Tutki ensin rohkeasti, mitä mahdollisuuksia esimerkiksi piirissä voisi olla. Jos piiripestit eivät houkuttele, lippukunnistakin löytyy monenlaisia pestejä, jotka eivät vaadi vastuun ottamista lapsiryhmästä. Esimerkiksi lippukunnan hallituksen jäsenet tekevät vähintään yhtä tärkeää työtä kuin ryhmänjohtajat. Ja vastaa rohkeasti kyllä, kun joku kysyy sinua mukaan johonkin uuteen projektiin. Partiosta löytyy mahdollisuuksia kaikille, jotka vain haluavat olla osa sitä.
