Meillä on partiossa paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Niitä mahtuu paljon etenkin ansiomerkkien maailmaan, kuten ettei ole hyvän tavan mukaista kertoa merkinsaajalle ansiomerkistä etukäteen. Partiomaailmassa meillä on myös eräs tunne, josta ei sovi puhua ääneen: miksi minä en saanut ansiomerkkiä?
Ansiomerkit kiittämisen välineenä
Ansiomerkkien perimmäinen tarkoitus on kiittää partiolaista ansioituneesta ja sitoutuneesta toiminnasta partiossa. Ansiomerkkejä ehdotetaan yleensä kotilippukunnan toimesta. Ansiomerkin ehdottamista varten tarvitaan kaksi partiojohtajaa, joista toinen toimii ehdottajana ja toinen vahvistajana. Itse ehdottaminen tapahtuu jäsenrekisteri Kuksassa. Ansiomerkkejä on monenlaisia: lippukunnilla saattaa olla oma ansiomerkkijärjestelmä, samoin lippukuntayhtymällä, piirillä on omansa sekä myös Suomen Partiolaisilla omansa. Piirillä on ansiomerkkitoimikunta, joka käsittelee ansiomerkkiehdotuksia. Se myöntää piirin ansiomerkit sekä tekee päätöksen SP:n ansiomerkkien puoltamisesta. Ehdottajalle toimikunta saattaa näyttää aluksi pelottavalta, mutta syventyessä toimikuntaan tätä juttua tehdessä paljastui toinen totuus.Lounais-Suomen Partiopiirin ansiomerkkitoimikunta käsittelee vuosittain maan suurimman määrän ansiomerkkiehdotuksia, noin 350 kappaletta. Jokainen ehdotus luetaan tarkkaan läpi ja mikäli tilanne olisi sellainen, ettei ehdotuksen läpimenosta oltaisi varmoja, ehdottajaan ollaan aina yhteydessä täydentämistä varten. On harvinaista, että hylkäys johtuisi ansioiden puutteista. Yleensä syynä hylkäämiselle on esimerkiksi se, ettei saaja ole oikean ikäinen, jäsenmaksu on maksamatta tai edellisestä ansiomerkistä ei ole kulunut tarpeeksi aikaa.
– L-SP:n ansiomerkkitoimikunnalle on kunnia-asia, että kaikki ansioituneet saavat merkkinsä, kertoo ansiomerkkitoimikunnan puheenjohtaja Timo Sirén.
Kuka kiittää kiittäjää?
Ideaalitilanteessa lippukunnassa olisi pitkäjänteistä ja säännöllistä toimintaa varten ansiomerkkitoimikunta, joka muistaa ehdottaa kaikille ansioituneille ansiomerkkiä. Kuitenkin esimerkiksi pienessä lippukunnassa saattaa ansiomerkkien ehdottaminen saattaa jäädä jopa vain lippukunnanjohtajan harteille. Piirin ansiomerkkitoimikunta seuraa lippukuntia ja kyselee perään niitä, joilla ansiomerkkien suhteen toiminta vaikuttaa passiiviselta. Lisäksi johtokolmikoiden ansiomerkkejä seurataan vuotuisen lippukuntaharavan avulla, sillä saattaa olla tilanteita, jossa johtokolmikon ulkopuolella ei ole ketään osaavaa ehdottajaa. Kouluttautumisella onkin suuri merkitys ansiomerkkejä ehdottaessa – on helpompaa ehdottaa merkkejä, kun tietää mitä onkaan tekemässä. Ansiomerkkitoimikunta järjestää vähintään kaksi kertaa vuodessa ansiomerkkikoulutuksen sekä lisäksi mm. webinaareja.
Vaikka meillä myönnetään maan suurin määrä ansiomerkkejä, monen ansioituneen merkki jää ehdottamatta. Lippukunnan ehdottamiskulttuurilla on suuri merkitys ansiomerkkien ehdottamisessa, ja siksi onkin tärkeää, että lippukunnissa rohkeasti haetaan merkkejä ansioituneille. Ansiomerkkejä ei ole pelottavaa ehdottaa – jo ennen itse ehdottamista voi ansiomerkkitoimikuntaan olla yhteydessä ja kysyä sopivinta ansiomerkkiä.
– Ansiomerkit ovat partioyhteisön ja partiotovereiden julkinen kiitos ja tunnustus hyvästä vapaaehtoistyöstä partion parissa. Joillekin ne ovat merkityksellisempiä kuin toisille. On myös hyvä muistaa, että paljon ansiokasta partiotyötä jää ansiomerkkijärjestelmän katveeseen. Siksi meidän kaikkien tuleekin tehdä hommia, että kiitos jakautuisi kaikille sen ansaitseville, kommentoi Timo Sirén.
Miksi minä en saanut ansiomerkkiä?
Syitä voi olla monia – tuskin kyse on siitä, etteikö partion eteen laittamaasi vapaaehtoistyötä arvostettaisi. Ehkä lippukunnassa ei ole vakiintunutta ansiomerkkien ehdotuskulttuuria tai ehkä edellisestä ansiomerkistä ei ole kulunut tarpeeksi aikaa. Ihan jokainen partiolainen tekee merkityksellistä vapaaehtoistyötä ja on mukana mahdollistamassa lapsille ja nuorille harrastuksen Suomen suurimmassa nuorisojärjestössä. Myös pettymyksen tai huomiotta jäämisen tunteensa saa puhua ääneen. Voit myös kysyä, mitkä ovat oman lippukuntasi ehdottamiskulttuurin perinteet tai lähteä itse mukaan mahdolliseen lippukunnan ansiomerkkitoimikuntaan. Kenties voisit muistuttaa muita vaikkapa seuraavasta ansiomerkkien ehdotuspäivämäärästä.
• Ansiomerkin saanutta kutsutaan ansioituneeksi.
• Ansiomerkkiä ei anota, vaan sitä ehdotetaan.
• L-SP:ssä käsitellään vuosittain noin 350 ansiomerkkiehdotusta. Se on maan suurin määrä.
