Päällepäin ei arvaisi, millainen aarre kahden vilkkaan kadun kulmaan kätkeytyy. Kun astuu kadulta sisäpihaan, tuntuu kuin saapuisi menneeseen aikaan. Vieressä seisoo vanha, suloisesti patinoitunut sininen puutalo, jossa majailee lippukunta Puhurin Pojat. Arvokas talovanhus on rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja se on museoviraston suojelema kohde. Ulko-ovi aukeaa narisematta, mutta jo kylmäeteisessä leijuu vanhan talon tuntu. Sisäeteinen on lämmin ja kodikas ilmoitustauluineen ja naulakossa roikkuvine vaatteineen. Nurkassa kohoavan valkoisen kakluunin pinta on lämmin.
Puhurin Pojat muutti taloon 1980-luvulla Turun kaupungin vuokralaiseksi. Ennen muuttoa talo remontoitiin kunnolla.
– Paikkailua ja kunnostustyötä on tehty senkin jälkeen, mutta ei mitään suurempaa remonttia, kertoo eräs Puhurin Poikien partiojohtajista.
Lippukunnalla on oma kolovastaava, joka huolehtii kolon kunnossa pysymisestä. Neljänkymmenen vuoden kuluessa lippukunta on tehnyt kolosta oman näköisensä, kuitenkin vanhaa kunnioittaen.
Vanhuudestaan huolimatta Puhurin Poikien kolo ei ole mikään pieni ja hutera tönö. Eteisten lisäksi siitä löytyy sali eli sudarihuone, pienempi kokoontumishuone eli venekuntahuone, sekä nurkkahuone, joka toimii nykyään lippukunnan puuhasteluhuoneena. Kun lippukunnalla on ollut paljon ryhmiä, on siellä pidetty myös kokouksia, mutta nyt huoneessa rakennetaan jollaa. Kololla on myös keittiö, toimistohuone, johtajien kokoushuone eli laivapäällystöhuone, sekä varasto ja vintti.
– Meillä on tällainen oikea lukaali täällä, naurahtaa partiojohtaja.
Talo on sata vuotta sitten ollut asuinkäytössä ja siinä on ollut kaksi eri asuntoa, jotka sittemmin on yhdistetty.
Suomen kauneimmalla kololla on joka huoneessa kakluuni. Sata vuotta sitten talot lämmitettiin puulla, joten uunit ovat tulleet tarpeeseen. Pelkkiä koristuksia ne eivät ole nykyäänkään, vaan niitä lämmitetään aina kylmällä ilmalla. Kololla on myös sähkölämmitys, jotta putket eivät jäädy ja peruslämpö pysyy talossa. Kakluuneista saadaan kuitenkin mukava huoneenlämpö ja viihtyisä tunnelma. Kaikkien huoneiden takat ovat erilaisia keskenään. Nurkkahuoneen kakluuni on täynnä värikkäitä ja koristeellisia kuvioita ja venekuntahuoneessa seisoo jykevä jugendtyylinen takka. Keittiön ja laivapäällystöhuoneen nurkassa on vanha puuhella, joista toinen on muutettu takaksi. Kaikkein hienoin takka löytyy kuitenkin salista. Siellä kohoaa kaunis vihreä kakluuni, joka loistaa nurkastaan kuin smaragdi.
Kolon sisustus täydentyy jatkuvasti leiriltä ja retkiltä tuoduilla matkamuistoilla ja erilaisten tapahtumien julisteilla. Salin seinällä on vaikuttava kokoelma suurleireiltä saatuja huiveja. Venekuntahuoneen seinät taas ovat täynnä Tall Ships Racen julisteita. Kaiken kaikkiaan kolon sisustus on hyvin merihenkinen, onhan Puhurin Pojat meripartiolippukunta.
(Alkuperäinen teksti julkaistu 1/2020 Repolaisen teemanumerossa.)
