Onko kahden kielen yhdistäminen yhdellä kurssilla uhka vai mahdollisuus? Tätä kokeillaan syksyllä piirin partiojohtajien peruskurssilla!
Tänä syksynä Lounais-Suomen Partiopiiri järjestää yhteistyössä Finlands Svenska Scouterin (FiSSc) kanssa kaksikielisen partiojohtajaperuskoulutuskurssin, eli Pj-Pk-kurssin. Kurssilla käytössä ovat molemmat kotimaiset kielet: suomi ja ruotsi.
Vaeltaja Sini Ojala Rauman Partiotytöistä on yksi kurssille osallistuneista kurssilaisista. Kesäisin Ojala viettää paljon aikaa lippukunnan purjeveneellä, mutta nyt kun purjehduskausi on jo ohi, oli sopiva aika lähteä Pj-Pk:lle.
Kieli kannustimena
Ojala ei ole aiemmin partiossa, tai arjessaankaan, päässyt ruotsin kieltä juuri hyödyntämään, mutta hän päätyi kaksikieliselle kurssille.
Mistä idea sai alkunsa?
Partiojohtajaperuskoulutus toki kuuluu vaeltajaohjelmaan ja kurssi myös kiinnosti Ojalaa tulevaisuuden kannalta; Kurssista on hyötyä monissa partiopesteissä. Lopulta kuitenkin juuri ruotsin kieli oli tekijä, joka sai Ojalan lähtemään kurssille. Kaksikieliset kurssit ovat ainakin toistaiseksi Lounais-Suomen Partiopiirissä olleet melko harvinaista herkkua, ja kurssi tuntuikin ainutkertaiselta mahdollisuudelta oppia uutta.
Partiosanastoa ja turvasanoja
Ennen kurssin ensimmäistä osaa luonnollisesti mietitytti se, miten kurssilla tulisi kahden kielen kanssa pärjäämään. Ojala luonnehtii itse olevansa ”ihan hyvä” ruotsissa, vaikkei hän koulua lukuun ottamatta ole kieltä juurikaan käyttänyt. Jännitys kurssilla pärjäämisestä kääntyi kuitenkin jo ennen kurssin ensimmäistä osaa enemmän innostuksen puolelle.
Itse kurssilla koulutusta oli molemmilla kielillä ja kaikki kouluttajistakin puhuivat sekä sujuvaa suomea että ruotsia. Kurssilaisten osalta osaamisessa oli kuitenkin enemmän vaihtelua. Osalle kurssilaisista toinen kielistä oli selvästi vahvempi ja osa taas puhui molempia kieliä sujuvasti.
Kurssilla kielten ymmärtämistä tuettiin esimerkiksi jakamalla kurssilaisille partiosanastot, joissa oli koulutusten kannalta keskeisiä käsitteitä. Käytössä oli myös ”turvasana”, jonka sanomalla sai käsiteltävää sisältöä selitetyksi omalla kielellään. Kukaan ei siis jäänyt oman onnensa nojaan, vaikka toinen kielistä ei olisikaan taittunut niin hyvin. Ojala kertookin ymmärtäneensä hyvin kurssin koulutuksia, vaikka se etukäteen hieman mietityttikin. Kurssilla oli kielten suhteen muutenkin hyvin kannustava ilmapiiri, sillä omaa äidinkieltään sai aina tarpeen tullen käyttää.
Ystävyyttä yli rajojen
Ojalan käytyä kurssin ensimmäisen osan, kertoo hän jo oppineensa paljon niin johtajuudesta kuin kielestäkin. Viikonloppu toimikin hyvänä intensiivikurssina ruotsin kieleen. Partiojohtajakurssilla pääsee normaalistikin tapaamaan uusia partiokavereita sekä oppii tuntemaan erilaisten lippukuntien tapoja ja perinteitä, mutta tällä kurssilla oman mausteensa mukaan toivat myös kielierot. Maailmaa parannetiin ja uusia ystävyyksiä rakennettiin Ojalan mukaan kurssilla yli kielirajojen.
Oliko kaksikielisyydessä sitten mitään haittapuolia?
Ojala pohtii vastaustaan pitkään, mutta kertoo kurssilla välillä olleen väsyttävää joutua tarkasti keskittymään ymmärtääkseen sujuvasti ruotsia puhuvia. Hyvät puolet peittoavat kuitenkin helposti nämä yksittäiset haitat.
Ojala suositteleekin kaikkia lähtemään rohkeasti kaksikielisille kursseille tai muuhun kaksikieliseen partiotoimintaan mukaan, jos sellainen mahdollisuus tulee!
Kielestä kipinä
Ojala innostui ruotsin kielestä ja sen käyttämisestä myös tulevaisuudessa niin omassa arjessaan kuin partionkin parissa. Heti kurssin ensimmäisen osan jälkeen kielitaito pääsi testiin ruotsin ylioppilaskirjoituksissa, mutta tulevaisuudessa Ojala toivoo pääsevänsä hyödyntämään ruotsin kieltä myös FiSSc:n tapahtumissa tai meripartion parissa. Ehkä ensi kesänä Ojala pääseekin purjehtimaan kaksikielisen päällystön kanssa?
