Aikoinaan seitsenvuotias tuore partiolainen Tornipääskyistä, nyttemmin Partiotyttöjen Maailmanliiton hallituksen puheenjohtaja. Heidi Jokinen puhui Repolaisen kanssa partiourastaan.
Heidi
Täytyy myöntää, että kahvilassa istuessani, puhelimen tuuttauksia kuunnellessa juuri ennen haastattelun alkua olin hieman jännittynyt. Olinhan sentään haastattelemassa kansainvälisen suurorganisaation hallituksen puheenjohtajaa. Lohduttauduin ajattelemalla sitä, kuinka hänkin on kuitenkin vain arkinen ihminen, joka on joskus ollut tekemässä ensimmäisiä vastuutehtäviään. Otin hörpyn rohkaisulattestani, ja Heidi Jokinen vastasi puhelimeen. Taustalta kuului lasten ääniä, ja haastattelu lähti rennosti käyntiin. Aloitimme puhumalla hänen partiotaustastaan. Kuinka hän aloitti partion pianotuntien korvikkeena. Kuinka kiinnostus pysyi, eikä musikaalisia taitoja tullut ikinä hankittua. Ja kuinka rippilahjaksi saatu suurleirimatka juurrutti innostuksen kansainvälisyyteen, joka on johtanut myöhempään suuntautumiseen partiossa.
Partion portaat aina huipulle asti
Kuten niin monen muunkin partiolaisen, alkoi Heidinkin matka pienenä ekaluokkalaisena sudenpentuna. Sieltä se jatkui vartiojohtajaksi ja lippukunnan hallitukseen.
–Lippukunnanjohtaja en koskaan ollut, mutta rahastonhoitaja, Jokinen muistelee.
Täältä seuraava porras oli piiritasolle. Hän päätyi Lounais-Suomen Partiopiirin edeltäjän Varsinais-Suomen Partiopiirin partioaatteelliseen jaostoon. Sitten osui kohdalle Heidin elämän suuntaa määrittävä paperinkierrätysreissu. Keräysastiasta pilkisti partiojohtajalehden mainos, jossa haettiin Suomen Partiolaisten edustajia World Scout Youth Forumiin. Lehden pelastuttua keräysastiasta kävi ilmi, että hakuaika oli yhä käynnissä ja Heidi päätti hakea. Ja kuinka ollakaan sai paikan, jonka kautta lopulta päätyi toimimaan Partiotyttöjen Maailmanliittoon (World Association of Girl Guides and Girl Scouts, lyhyesti WAGGGS). Siellä hän nousi ensin vuonna 2016 varasijalta organisaation hallitukseen, vuonna 2017 hänet valittiin kuusivuotiskaudelle hallituksen jäseneksi ja nyt koronakriisin aikana vuonna 2020 hallituksen puheenjohtajaksi.
WAGGGS, kymmenen miljoonan edustaja 150 eri maasta
Jokisen mukaan WAGGGS jää Suomessa usein veljensä Partioliikkeen Maailmanjärjestön varjoon. Siispä pieni esittely ei varmasti ole pahitteeksi. WAGGGS muodostuu kansallisista järjestöistä, jotka taas muodostuvat paikallisista tyttö- ja sekalippukunnista. Sen agenda on yksinkertainen, mutta kunnianhimoinen. Nuorten naisten ja tyttöjen tukeminen niin, että he saavat tasavertaiset mahdollisuudet toimia aktiivisina yhteiskunnan jäseninä.
–Teemat, jotka kiinnostavat tyttöjä ja nuoria naisia, kiinnostavat myös WAGGGSiä. Usein tällaiset aiheet ovat sitä paitsi keskeisen tärkeitä myös pojille ja nuorille miehille. Osallistamalla mahdollisimman monia erilaisten epäkohtien parantamiseen, WAGGGS toivoo edistävänsä oikeudenmukaisen yhteiskunnan kehittymistä, Jokinen kommentoi.
WAGGGS vastaa haasteisiin johtajakoulutuksella ja maailmanlaajuisilla ohjelmapainotuksilla. Viimeisimpiä kampanjoita ovat olleet esimerkiksi Voice Against Violence, väkivallan ennaltaehkäisyyn; Free Being Me, yksilöllisyyden ja itsetunnon kohottamiseksi; sekä Surf Smart netin vaaroista kouluttamiseen. Järjestön ylintä päätäntävaltaa maailmankonferenssien välillä käyttää hallitus, johon kuuluvat kaksitoista kuudeksi vuodeksi valittua jäsentä ja viiden maantieteellisen alueen puheenjohtajat. He valitsevat joukostaan puheenjohtajan.
Tekijänä maailmanjärjestössä
Jokainen organisaatio muodostuu yksilöistä. Tavallisista ihmisistä, jotka työskentelevät yhteisen asian puolesta. Kuten Jokinen sanoo, on yksittäisen henkilön mahdotonta ottaa huomioon kymmentä miljoona ihmistä eri kulttuureista. Tämän vuoksi WAGGGS:ssa täytyykin sulavan yhteistyön pelata, jotta jokainen jäsenjärjestö tapoineen ja tarpeineen huomioitaisiin. Jokainen tuo tiimiin kokemuksena ja tietämyksensä. Tietysti kulttuurierot voivat synnyttää hankaluuksia, mutta yhteen hiileen puhaltamalla niistä päästään yli. Esimerkkinä tästä Jokinen mainitsee sen, että hänen johtotyyliään on kutsuttu liian demokraattiseksi.
–Pohjoismaissa demokratiaa pidetään erityisen tärkeänä. Muualla voidaan mennä enemmän autoritäärisesti, Heidi kommentoi.
Hän uskoo tuomansa pohjoismaisen demokratia-aatteen kuitenkin voivan edistää erilaisuuden huomioimista. Hänen lisäkseen hallituksessa on myös toinen pohjoismaiden edustaja. Osittain suomalaistaustainen norjalainen Eline Marie Grøholt on Euroopan alueen puheenjohtaja.
Loppuun
Haastattelun lopulla puheeksi tulivat vielä etenemismahdollisuudet partiouralla. Kuinka kuka tahansa voi edetä aina suurimpiin järjestöihin, jos vain motivaatio riittää ja pestiinsä on valmis pistämään aikaa. Tätä tosin voi kulua paljonkin. Jokinen sanoo antavansa WAGGGS:lle noin kaksi tuntia aikaa päivittäin. Ja tietysti ilman palkkaa. Mutta jos tähän on valmis, on järjestöjen pestejä mahdollista saada pelkällä vapaaehtoisuudella ja parhaansa yrittämisellä. Jos pesti ei päädykään olemaan sinun juttusi, on aina mahdollista koittaa jotain muuta, tai palata takaisin tuttuihin hommiin. Heidikin sanoo lippukunnassa työskentelyn olevan yksi vaihtoehto, kun hallituskausi WAGGGS:ssä loppuu kolmen vuoden päästä. Mutta kuka tietää. Se on vielä niin kaukana tulevaisuudessa.