Varsinaissuomalainen
Partioparaati
Suomen Turussa
Arkkipiispa Jukka Paarma:
”On sykähdyttävä kokemus katsoa Turun perinteistä partioparaatia. Se on hieno näyttö turkulaisille siitä, että partiolaisia ja partiotoimintaa on paljon. Paraati on partiolaisten todistus uskostaan partioon.”
Perinne, partiojuhla, partionäytös, näyttävä kokoontuminen — siis Partioparaati
Suomessa on ollut partiomarsseja ja partioparaateja yhtä kauan kuin partiotakin. Kun partiolaiset alkuaikoina liikkuivat joukkona, tapahtui se reippaasti ja ryhdikkäästi muodossa; näin tapahtui aikanaan jopa retkelle lähtö kaupungin halki. Arvovieraiden, kuten Marsalkka Mannerheimin, vastaanottoon liittyi usein partiolaisten yhteinen tervehdys; eikä paikalle menty isän autolla, vaan Kololta marssien.
Säännöllisiksi partion juhlatilaisuuksiksi paraatit muodostuivat 1920-luvulla, jolloin toiminnan muodot ja organisaatiot alkoivat vakiintua.
Partio on ollut aikoinaan jakaantuneena ainakin kielen, sukupuolen ja taustan perusteella useampaankin partioliittoon. Silti partioparaatin ovat osallistuneet kaikki Turun ja maakunnan lippukunnat taustastaan ja toimintamuodostaan riippumatta.
Turun Tuomiokirkko on osa paraatiamme
Partioparaati on aina liittynyt Turun keskustaan ja Tuomiokirkkoon. Vuodesta 1927 lähtien on paraati kokoontunut nimenomaan kansallispyhättömme eteen. Sisälle mihinkään kirkkoon paraatijoukko olisi tuskin koskaan mahtunut; Tuomiokirkkokin vetää vain noin 900 henkeä. Aluksi marssittiin kirkolta, sittemmin kirkolle ja nyt taas kirkolta. Kirkon eteen Tuomiokirkontorille mahtuu tiettävästi yli 6000 partiolaista.
Mannerheim-soljet luovutetaan saajilleen juhlallisesti partioparaatissa Tuomiokirkon portailla tuhatpäisen paraatijoukon edessä. Samalla kuulutetaan julki kaikkien soljensaajien nimet. Näin arvostetaan Suomen perinteisintä ja pitkäaikaisinta partioansiomerkkiä.
Mannerheim-puisto ja uusi reitti
Sotien jälkeen kokoonnuttiin Mannerheim-puistoon, jossa juhlallisuudet, juhlapuheet ja ansiomerkkien luovuttaminen (myös johtajien merkit). Marssireitti kulki Kauppatorin kautta Tuomiokirkolle, jonka edessä pidettiin kenttähartaus.
Vuonna 1963 oli yli 3000-päinen paraati kasvanut ulos puiston kentältä ja siirryttiin nykykäytäntöön: juhlallisuudet ja Mannerheim-solkien luovutus sekä lyhyt kenttähartaus pidetään Tuomiokirkolla, josta paraatimarssi kulkee Kauppatorin kautta ohimarssipaikalle ja edelleen jokirantaan hajaantuen.
Vuosituhannen vaihteeseen saakka marssi kiersi periturkulaiseen tapaan Kauppatorin ympäri. Sittemmin keskustan liikennejärjestelyt käänsivät marssireitin sivuamaan Kauppatoria Kauppiaskadun laitaa marssien sitten Linnankatua ohimarssipaikalle.
Juhlapuheet suomeksi, ruotsiksi ja viittomakielellä
Alkujaan paraatin puhujina toimivat piirinjohtajat, suomeksi ja ruotsiksi. Niinikään kenttähartauden pitivät partiojohtajat eli lippukuntien papit, samoin kaksi eri puhujaa ja kaksi kieltä. Nykyisin kolmas juhlapuheissa käytetty kieli on viittomakieli, tosin tulkattuna. Vuodesta 1963 lähtien on paraatin juhlapuhuja säännöllisesti ollut arvovieras: ministeri, maaherra, jopa kenraali Adolf Ehrnroth, joka perimätiedon mukaan ensimmäisenä sai raikuvat suosionosoitukset koko paraatijoukolta.
Arkkipiispat ovat liittyneet paraatiperinteeseen ainakin arkkipiispa Erkki Kailasta ja vuodesta 1935 alkaen, jolloin arkkipiispa ”tarkasti” paraatijoukot Tuomiokirkon edustalla. Arkkipiispa on järjestänyt erillisen vastaanoton paraatin kunniaksi ja partiotyön tukijoille jo vuodesta 1945 alkaen; tämäkin perinne jatkuu edelleen. Valtakunnallisen paraatin juhlapuhujana 2003 onkin arkkipiispa Jukka Paarma.
Kunniakäynnit ja seppeleenlaskut sankarivainajien kunnioittamiseksi
Sotavuosina paraateja ei marssittu kaupungin keskustassa, vaan juhlallisuudet suoritettiin kunniakäynteinä Sankariristillä ja sankarihaudoilla. Sotien jälkeen keskustan kadulle palattiin epävarmojen vuosien jälkeen kuitenkin jo 1947.
Edelleen nykyisin välittömästi jokaisen paraatimarssin jälkeen tuossa paraatissa Mannerheim-soljen saaneet ansioituneet nuoret partiojohtajat suorittavat kunniakäynnin sankarihaudoille ja laskevat havuseppeleen Sankariristin juurelle. Mukana tilaisuudessa on johtajana ja puhujana toinen piirinjohtaja, toinen paraatisoittokunta sekä paraatin lippuvartio-osasto Suomen lippua ja piirin lippua kantaen.
Suomen suurin sinivalkoinen lippulinna
Varsinaissuomalaisten yhteistä partioparaatia on alusta alkaen johtanut Suomen lippujen muodostama lippulinna. Sinivalkoisena hulmuavaa, nykyisin 66 lipun, lippulinnaa seuraavat partiopiirin lippu, marssinkomentaja ja paraatisoittokunta.
Kaikkien lippujen asianmukaiseen ja siistiin kantamiseen on aina panostettu paraatissamme. Monen lippukunnan rivistössä myös vartiot kantavat viirejään ja usein myös sudenpentulaumat omia perinteisiä tunnuksiaan partiotapaan.
Nykyinen paraatimme on Aku ja Eila Leinon näyttävä saavutus
Partioparaatimme ja paraatiperinteemme vaalijat ja kaikinpuoliset kehittäjät ovat Aku (Aulis) ja Eila Leino. He rakensivat paraatimme vuosikymmenten kuluessa nykyisen kaltaiseksi näyttäväksi ja arvostetuksi maankuuluksi tapahtumaksi. Aku ja Eila lahjoittivat kymmenille lippukunnille näiden merkkipäivinä Suomen lipun kantotankoineen ja rakensivat näin upean lippulinnaperinteemme. Niinikään he perustivat marssikilpailut lahjoittaen paraatin arvokkaat kiertopalkintopokaalit kunniakirjatauluineen.
Karelia-Malja perustettiin vain tyttölippukunnille
Sotavuosien jälkeisenä aikana jaettiin kaupungin avustukset lippukunnille paraatissa osoitetun aktiivisen jäsenmäärän perusteella. Lisätäkseen tyttölippukuntien paraatiosanottoa (ja avustusosuuksia) perusti tyttöpiirin pitkäaikainen rahastonhoitaja Eila Leino tyttölippukunnille kilpailun Karelia-Maljasta vuonna 1956.
Ikuisesti kiertävän Karelia-Maljan mukana voittajalippukunta saa vastaavan pienoismaljan, jonka se seuraavana Äitienpäivänä luovuttaa lippukuntaa erityisesti auttaneelle partioäidille. Ensimmäinen voittajalippukunta oli Toivon Erätytöt.
Vuonna 2000 täydensi Eilan ja Akun tytär Taru-Maija Gustafsson sarjan perustamalla kilpailun Karelia-Maljasta myös poikalippukunnille ja yhteislippukunnille. Karelia-Maljasta ja marssiprosentista kilpaillaan jokaisessa paraatissamme edelleenkin.
Leijonat tuomaroivat Ryhtikilpailun — jo 56 eri voittajalippukuntaa
Vuonna 1963 perusti puolestaan Hopeasusi Aku Leino ryhtikilpailun poikalippukunnille. Arvosteluperusteiksi tulivat: kaarto, tahtimarssi, ojennukset, partioasut, ohimarssi ja muu marssikuri. Ryhtikilpailun tuomaristoksi kutsuttiin jo kilpailun perustamisesta lähtien turkulaiset Lions Clubit, kukin vuorollaan.
Ensimmäiset voittajat olivat Auran Tähti Pojat (ísot poikalippukunnat) ja Jokikylän Pojat (pienet poikalippukunnat). Yhteispiirin aloitettua toimintansa perustivat Leinot vastaavat ryhtikilpailusarjat myös tyttö- ja yhteislippukunnille, nykyään ryhtikilpailussa on 7 sarjaa.
Lippukunnilla on jo 271 rumpalia ja soittajaa
Paraatimarssiin on aina kuulunut tahdittava musiikki taikka rummutus. Jo vuonna 1928 paraatisoitot aloittanut Turun Metsänkävijäin soittokunta marssi vuonna 2008 jo 80-vuotisjuhlaparaatinsa. Enimmillään paraatissamme on marssinut viisi soittokuntaa.
Määrätietoinen koulutus on lisännyt lippukuntien omien rumpaleiden (ja rumpujen) määrän jo tasan 200:aan; lisäksi kolmessa partiosoittokunnassa soittaa yli 70 partiosoittajaa.
Varsinaissuomalainen partioparaati Suomen Turussa on valtakunnan suurin jokavuotinen partiotapahtuma. Sitä järjestää lähes 200 partiojohtajaa, toimitsijaa, ryhtituomaria ja soittajaa. Paraatin muodostavat silti aina varsinaissuomalaiset ryhdikkäät partiolippukunnat.
Lähde: Partiohistoriaa niin, että hitaampia heikottaa. Julkaistu tekijän luvalla. Tekstiä ei aktiivisesti päivitetä.