Meneillään oleva koronakriisi on muuttanut partiotoimintaa hetkellisesti. Vaikka tämä tilanne tuntuu ennennäkemättömältä, on partio kohdannut ennenkin yllättäviä tilanteita, joista ollaan kuitenkin aina selvitty.

Partiota maan alla

Partion alkuaikoina Suomi kuului vielä Venäjään, ja Venäjä oli aloittanut sortotoimet Suomessa. Venäjän valtio kielsi partiotoiminnan Suomessa, sillä se nähtiin kumouksellisena vastarintatoimintana. Venäjällä partio oli kuitenkin edelleen sallittua. Kiellosta huolimatta partiolaiset jatkoivat toimintaansa ”maan alla”, eli salassa. Kun Suomi itsenäistyi, partiosta tuli taas sallittua ja todella suosittua, sillä sitä pidettiin isänmaallisena harrastuksena.

Ystävyyttä yli rajojen sodan keskellä

Talvisodassa ja jatkosodassa partiolaiset palvelivat maataan samalla tavalla kuin muutkin. Johtajat joutuivat sotaan, mutta partiotoiminta jatkui silti: nuoremmat johtajat ottivat oma-aloitteisesti vanhempien johtajien hommia hoitaakseen. Nuoret partiotytöt ja -pojat auttoivat kotirintamalla sairaaloissa, väestönsuojelussa, ilmavalvonnassa ja lähettitehtävissä. Ystävyys yli rajojen säilyi myös sodan aikana: maailman partiolaiset lähettivät suomalaisille partiolaisille lohduttavia viestejä ja järjestivät suomalaisille avustuskeräyksiä.

Partio uudistuu

Sotia seuranneena pula-aikana partiolaiset joutuivat ottamaan leireille mukaan omat elintarvikekorttinsa, jotta johtajat pystyivät ostamaan heille ruokaa. Joskus kortit eivät riittäneet, vaan täytyi anoa lisäannoksia. Tärkeintä oli kuitenkin lasten ruoansaannin takaaminen ja partiotoiminnan jatkuminen. 1960-luvulla partion jäsenmäärä alkoi laskea Suomessa, sillä partio nähtiin vanhanaikaisena. Tästä syystä partiota uudistettiin ja tyttö- ja poikajär jestöt liittyivät yhteen Suomen Partiolaiset ry:ksi. Monet pienet asiat, kuten partiolaisten asut, päivitettiin nykyaikaisemmiksi.

Tulviva leiri

Finnjamboree Tarus vuonna 2004 muistetaan koko leirin jatkuneesta sateesta. Alaleireissä kaivettiin jatkuvasti ojia, ettei vesi olisi tulvinut telttoihin, ja Hämeen rykmentti toimitti kuivatustelttoja. Leiriläiset vastaanottivat kotoa postipaketteja, joissa oli kuivia vaatteita. Kaikesta huolimatta leiri jatkui ja partiolaiset olivat niin kuin partiolaiset aina – iloisia ja reippaita. Rankkasadetta ei pidetty kriisinä, vaikka se aiheutti ylimääräisiä toimia. Ja leirin lopussahan aurinko alkoi paistaa: myrskyn jälkeen tuli poutasää.

Kuolema leirillä

Vuonna 2016 järjestetyllä Finnjamboree Roihulla sattui kuolemantapaus, kun 13-vuotias isobritannialainen poika menehtyi sairaskohtaukseen. Leirin ensiapu hälytettiin nopeasti hätiin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Ympäri leiriä pidettiin tapauksen johdosta hiljaisia hetkiä ja kriisiapua annettiin sitä tarvitseville. Valtaosan leiriläisistä leiriarki jatkui kuitenkin normaalisti tapauksen jälkeen ja leiristä tuli elämys, kaikesta huolimatta.

Yhdessä kriisien yli

Partiossa ei oikeastaan ole kriisejä, sillä partiolaiset ovat aina valmiina ja tietävät mitä tehdä tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka jotain yllättävää tapahtuisi, emme jää murehtimaan sitä ja paisuttelemaan sen vaikutuksia, vaan toimimme. Nyt koronakriisin aikanakin olemme ottaneet digivälineet käyttöön ja alkaneet tehdä etäpartiota. Se on osoitus siitä, että ulkoiluun ja yhdessä tekemiseen tottuneet partiolaiset sopeutuvat monenlaisiin tilanteisiin ja kulkevat niiden läpi reippaalla mielellä.